Seven weeks

Viime perjantaina tosiaan tapasin mun tukihenkilön, joka oli tosi mukava, mutta en oo vielä tuntenu että tarttisin sellasta täällä. Se kuitenkin lupas, että voidaan mennä kattomaan yhessä balettia jos haluun ja se kuulostaa ihan kivalta. En usko että jatkossakaan pidetään kauheemmin yhteyttä, mutta on aina kiva tietää, että on henkilö jolle soittaa hätätilanteessa.
Sunnuntaina käytiin ostamassa mekot homecomingiin ja tykkään mun mekosta tosi paljon. Kaikki mekot maksaa muuten noin 25 dollarii täällä, ei Suomesta kyllä 20 eurolla mekkoa saa... Ens viikko onki jo homecoming viikko ja mä en vieläkään tiiä mitä aion tehä dress up -päivinä, mut ehkä mä keksin jotain.

En tiiä miks, mutta tosi monet luulee että Suomi on Iso-Britanniassa... Sen takii oon kuullu monta kertaa kysymyksiä One Directionista, esim. tunnenko ne ja asunko lähellä niitä. Ja jotkut on vaan luullu että oon britti, jos ne ei tiedä mistä oon kotosin. Osa on kyllä luullu että sanon England kun oikeesti sanon Finland, joten se aiheuttaa hämmennystä.
Teen leadershipissä meiän täytyy pitää puheita ja mun eka puhe oli musta ittestäni. Ihan vaan sen takia että mä voin, mä alotin mun puheen kertomalla ettei Suomessa oo sähköä ja jääkarhuja kävelee meiän iglujen vieressä, ja ne oikeesti USKO sen! Oli hauska kattoo ihmisten reaktioita kun ne oli ihan järkyttyneitä Suomen karuista oloista, kyllä mä sitten kerroin ettei se oo totta, mutta hyvin ois menny läpi.

Multa on myös kysytty monta kertaa, jouduinko ostamaan kaikki vaatteet täältä, että voin pukeutuu samalla tavalla ku jenkit. Ja tähän täytyy sanoo, ettei kaikkien tyylitaju oo ihan parasta luokkaa täällä, jotkut pukeutuu tosi kivasti mutta suurin osa ei todellakaan. Että joo, en ostanu vaatteitani täältä, koska Suomessa käytetään vaan turkiksia. Oon huomannu, että pukeudun tosi värikkäästi täällä, mikä on tosi outoo koska en tehny sitä Suomessa, oh well ihan piristävää.

Tässä ei nyt oo kuvia, mutta tulin vaan pikasesti päivittelemään tilannetta. Lauantaina on eka AFS orientaatio saapumisen jälkeen, ei oikeestaan ees huvittais mennä sinne mutta se on pakollinen, joten... Ei mulla muuta tällä kertaa, nyt vaan ilosena kohti homecoming viikkoa!

-Sara

Life is good!

On vähän jääny tää blogin kirjottaminen kun koko ajan on niin paljon tekemistä, mutta koitan ehtii pitää tätä yllä. Time is just flying by, en voi uskoo et on jo 20.9.

Kouluu on nyt takana melkein neljä viikkoa ja kaikki sujuu hyvin. Oon vaihtanu kaks kurssia, matikan vaikeempaan ja tech theaterin teen leadershipiin. En tykänny tech theaterista ollenkaan, mutta ei toi teinijohtajuuskaan vielä oo innostanu. Se oli kuitenki ainoo kurssi mihin pystyin vaihtaa, joten näillä mennään. Läksyjä tulee ihan liikaa ja ne viekin kaiken mun vapaa-ajan, mut ehkä tästä on hyötyy sit Suomessa ja jaksan opiskella siellä paremmin.

Mun viimeset kaks viikkoa lyhyesti, koulua, koulua, koulua. Viime viikon torstaina oli toinen football game, mutta koko päivän sato kaatamalla ja ukkosti, joten se vähän latisti tunnelmaa. Mulla oli kuitenki kivaa, koska nyt mulla on homecoming date. Mä tiesin oikeestaan jo etukäteen, että se aikoo pyytää mua, koska se pyys mun hostsiskoo kysymään multa suostuisinko jos se kysyis, mutta en tienny koska se aikoo kysyy ja miten. Se oli tehny kyltit joissa luki "Will you go to homecoming with me?" ja mun nimi ja se pyys sen kavereita pitää niitä siellä football pelissä, se oli tosi sulosta. Miks suomalaiset ei voi olla tällasia!
Homecomingiinkin on enää kaks viikkoo eikä mulla oo ees mekkoo vielä, mutta sunnuntaina me mennään mekko-ostoksille Marieken kanssa, it'll be fun! :)

I love Perdita

Viime viikonloppuna me mentiin Lubbockiin tapaamaan hostveljee ja kattomaan sen college football peliä. Lubbock on toisella puolella Texasia ja siellä sää on ihan toisenlainen kun Houstonissa, meillä on aina tosi kosteeta ja kuuma, siellä taas on kuivaa ja kylmempää. Mä rakastuin siihen campukseen, se oli niin nätti ja hieno! Ja se stadion oli ihan valtava, mutta silti täynnä ihmisiä. Peli kesti 3,5 tuntia eli oli tosi pitkä, mä luulin ettei se ikinä loppuis! En oo vieläkään footballin ystävä, se vaan on tosi tylsää. Ainoo syy miks tykkään mennä niihin peleihin on muut ihmiset siellä. Mut oli tosi kiva nähä Austinia pitkästä aikaa ja oli tosi hauska viikonloppu. (:

 Miten mulla ei nyt ookaan mitään kirjotettavaa mielessä kerranki ku ois aikaa... Lauantaina on taas football game ja ennen sitä hostmomin setä tulee käymään ja pääsen tapaamaan sen. Kaikki menee nyt vaan tosi hyvin, oon saanu koulusta parempia kavereita ja elämä on tosi kivaa täällä. Toivottavasti jatkuu samanlaisena!
Edit: Mä tiesin et unohdin jotain, mun tukihenkilö tulee meille illalliselle huomenna. Tää on eka kerta kun se ottaa muhun yhteyttä, vaikka sen pitäis jutella mun kanssa joka kuukaus ja varmistaa että kaikki on hyvin. Hienosti oon kuitenki pärjänny ilmanki sitä, joten ei toi niin paljon haittaa, kiva päästä kuitenkin tapaamaan sekin! :)

-Sara

One month behind, almost ten more ahead

En voi uskoo, että oon ollu jo kuukauden Houstonissa!  Jos aika menee nyt jo näin nopeesti, en haluu ees ajatella miten nopeesti se tulee menemään ens vuoden puolella... Tähän mennessä on ollu mahtava kokemus! En väitä, ettei välillä ois tuntunu siltä että haluun kotiin, mutta oon päässy aina yli näistä fiiliksistä ja jatkanu uudella asenteella eteenpäin.
Oikeestaan tää eka kuukaus on ollu paljon vaikeempi ku odotin. Kukaan ei varota siitä, miten vaikeeta täällä on saada kavereita ja rakentaa oma elämä käytännössä kokonaan uudestaan. Vaikka ihmiset on tosi ystävällisiä ja tuntemattomienkin kanssa voi ihan hyvin alottaa keskustelun, on tosi vaikeeta saada oikeita kavereita. Näitä "moikkaustuttuja" kyllä löytyy, mutta kenestäkään ei voi tietää tykkääkö ne susta oikeesti, koska nää esittää kaikkien kavereita, vaikkei oikeesti sitä olis. Se on varsinki aluks tosi kivaa, mutta hetken päästä alkaa kaipaamaan ihmisiä, jotka on oikeesti kiinnostunu susta ja haluu olla sun kavereita. On pakko vaan ite yrittää löytää just ne tietyt tyypit, joihin haluu tutustuu paremmin, mut ei se oo niin helppoo ku luulis. Toivottavasti se tästä helpottuu lähiaikoina, mutta musta vaihtareille pitäis painottaa enemmän sitä, ettei tää alku oo mitään unelmaa, koska mulle se tuli aika yllätyksenä. Että tuleville vaihtareille tiedoks, varautukaa siihen, ettei aluks oo kovin helppoo!

Perjantaina pääsin näkemään ekaa kertaa amerikkalaista jalkapalloo livenä. Matsi alko seittemältä ja meiän koulu JVHS pelas Tomballia vastaan ja kaikkien odotusten vastasesti me VOITETTIIN! Meiän football team ei oo mikään maailman paras, oikeesti me ollaan tosi huonoja ja harvoin voitetaan pelejä. Oli kuitenki hauska päästä alottaa mun penkkiurheilu-ura pelillä, joka voitettiin.
Koska mä oon Drill Teamin eli tanssijoitten manager, mä meen aina niitten kanssa peleihin joka viikko. Meillä on myös toinen manager, norjalainen vaihtari, joka vaikutti myös tosi kivalta. Seillä oli tosi hauskaa, vaikken ite peliä ymmärtäny tai ees kattonu melkein ollenkaan.
Drill teamilla on myös escorteja, jotka kantaa kamoja stadionille ja takas koululle ja muutenki hoitaa kaikki kamat paikoilleen. Escorteina on meiän koululaisia jätkiä, jotka tuntee tanssijoita ja haluu tulla meiän kanssa peleihin. Koska Drill team tanssii peleissä eikä ne voi kauheesti meiän kanssa jutella, suurimman osan ajasta olin näitten escortien kanssa, jotka on kyllä tosi kivoja! Ne pysyy samana koko vuoden ja opin varmaan tuntee ne aika hyvin kun joka viikko tosiaan on peli/pelejä. Olin kyllä ainoo tyttö meistä kymmenestä siinä porukassa, mutta hyvin sulauduin joukkoon.

Drill team eli Gold Dusters

Meiän koulun cheerleaderit, football playersit ja maskotti!

Marching band esiinty Gold Dustersien kanssa väliajalla ja niillä oli tosi hienot muodostelmat koko ajan.

Peli loppu kymmenen maissa ja sen jälkeen menin Marieken ja muitten band ihmisten kanssa syömään Denny'siin. Syötiin koululla kolmen aikaan päivällä ja pelissä ei sitten saatu syödä, koska piti keskittyä esitykseen, joten yli yheksän tunnin päästä edellisestä ruoasta alko olee aika kova nälkä. Siellä oli tosi hauskaa ja oli eka kerta, kun meen syömään illallista kahentoista jälkeen yöllä! Oltiin sitten kotona noin 1:30 ja melkein 19 tunnin koulupäivän jälkeen oli aika väsyny olo. Oli kuitenki mahtava päivä ja ootan innolla seuraavaa peliä! :)

Eilen käytiin ostoksilla ja illalla katottiin vaan leffoja Marieken ja sen poikaystävän Alexin kanssa. Täällä on vanhemmat muuten tosi tiukkoja seurustelun suhteen, koska Marieke ja Alex on ollu yhessä jo kaks vuotta, mutta ne ei silti saa olla kahestaan kummankaan huoneessa vaan aina pitää olla olkkarissa silleen että joku muukin on paikalla. Eikä saa olla vastakkaisen sukupuolen henkilöitä talossa, jos vanhemmat ei oo paikalla. Mun mielestä aika ahdistavaa, mutta maassa maan tavalla.

Mun mielestä en puhu mitenkään kovin ihmeellisesti, mut aina ku avaan suun nii joku ihailee sitä, miten mahtava aksentti mulla on. En tiiä miks jenkeistä tällanen suomalaisen tönkkö englanti on niin upeeta ja seksikästä, mutta näin vaan on. Ainakaan ei tarvii pelätä sitä, että kuulostaa tyhmältä ku puhuu. Pari kertaa mulle on tullu tuntemattomat ihmiset koulusta sanoo et voitko sanoo jotain ku oon kuullu et sul on tosi hieno aksentti ja siitä seuraa yleensä "Wow, I wish I had an accent like that!" Muutamat on kans halunnu et mä puhun ruotsii niille, et on tullu pidettyy tätä toistaki kotimaista kieltä yllä.

Huomenna starttaa kolmas kouluviikko ja torstaina onkin jo seuraava futispeli. Tänään oli muuten tosi viilee päivä, vaan 34C. Kaikki oli tosi onnellisii ku oli noin "kylmä" päivä kerranki, että terveisiä vaan sinne Suomen kesään! :D

-Sara

Let's study!

Toinen kouluviikko on lähteny käyntiin hyvin. Alan jo oppia liikkumaan koulussa ilman, että päädyn löytämään kymmenen umpikujaa ennen oikeeta luokkaa ja muistan jopa ihmisten nimiä! Tänään yllätyin tanssitunnilla, kun opettaja oli sanonu meille, että keskiviikkosin treenataan tekniikkaa vierailevan opettajan kanssa, ja ovesta astu sisään mun jazztanssiopettaja tanssikoululta, jolla treenaan iltasin. En tosiaan odottanu törmääväni tähän ihmiseen koulussa ja oli tosi hauskaa kun olin ainoo joka tunsi sen opettajan, kun en tunne kuitenkaan kovin paljon ihmisiä täältä. Tykkään onneks tosi paljon tästä maikasta, joten ihan kiva homma. :)

Tosi kummallinen juttu koulussa mun mielestä on se, että kaikki oppilaat tulee kouluun TOSI AIKASIN. Mä oon tottunu Suomessa tulemaan kouluun aina myöhässä just ja just ajoissa, jotta saan nukkua mahollisimman pitkään, mutta täällä ihmiset ei toimi niin. Me lähetään kotoo 15-20 vaille seittemän joka päivä ja kouluun ajaa max 10 min eli ollaan koulussa jo ennen seittemää. Tunnit kuitenkin alkaa vasta 7:25, joten meillä on puol tuntia aikaa hengailla koululla ennen tunteja, mikä on musta ihan hullua. Mä olisin onnellinen, jos voisin nukkua edes sen puol tuntia pidempään, mutta ei väkisin. Seittemältä kaikki on jo koululla eikä täällä tosiaan näy myöhästyviä oppilaita. Ehkä nää haluu käyttää sitten aamun kavereitten kanssa jutteluun, kun siihen ei välitunneilla oo aikaa, but I'd prefer the afternoon...

Koulukirjat on VALTAVIA, koska samaa kirjaa käytetään koko vuosi. Ne on onneks kyllä ilmasia, joten en valita ja mun ei tarvii kantaa niitä kouluun ku ehkä kerran kuussa, niistä opiskellaan sitten kotona.

Minä, joka vihaan rakastan piirtämistä, oon tosi innoissani siitä että anatomiassa pitää pirtää melko paljon! Ja jotta niistä ois jotain hyötyy, ois ihan kiva että ees ite tietäisin, mitä just piirsin... Tosin anatomian opettaja kehu mun toista piirrustusta tänään, että ehkä mulla on toivoo. Ei se silti kivaks muutu.

Ja ettei sanoja ois liian vähän niin tässä vähän tarkemmin! Ja nää piti oikeesti osata tänään testissä, yllätyin siitä että muistin ne aika hyvin.

Viime viikolla kävin hostsiskon kanssa manikyyrissä ekaa kertaa elämässäni. Täällä on tosi yleistä, että mennään laitattamaan kynnet Nail Spahan, vaikka ei ois mitään erityistä syytäkään. Kaikki oli ihan järkyttyneitä ku sanoin etten oo ikinä ollu mani-/pedikyyrissä ja ne ihmetteli, miten mun kynnet on niin siistit silti. Noh, mä nyt osaan leikata kynnet iteki, ei se kovin hankalaa oo. Oli kyllä ihan kiva kokemus, en mä siitä silti ite maksais. Kaikki työntekijät on muuten aina aasialaisia noissa paikoissa eikä ne puhu kovin hyvää englantia, mutta onnistuin ymmärtämään mitä ne yritti sanoa. Ne myös ihmetteli siellä, että miten mulla on niin pienet ja pitkät kynnet. :D

Hanavesi maistuu täällä erilaiselta, mutta kyllä mä sitä silti juon. Hostveli ois ostanu mulle sellasen suodattimen, jonka avulla oisin saanu sen maun pois, mutta en mä sellasia tarvii. Ainakin meiän perhe juo hanavettä eikä pullovettä, ainoo ongelma on vaan, että hanasta ei saa kylmää vettä. Aina se on suht lämmintä, joten siihen pitää sitten vaan laittaa jäitä tai juoda lämpimänä. Jäitä nää käyttääkin tosi paljon juomissa just sen takia, että kaikki juomat lämpenee tällä säällä muuten. Onneks jääkaapin ovessa on jääpalakone ja siitä tulee myös vettä. Makes your life much easier. (:

Perjantaina on meiän koulun eka jalkapallopeli. En oo ikinä nähny amerikkalaista jalkapalloo livenä, joten ootan innolla! :)

-Sara

Busy, busy, busy...

Eka kouluviikko on nyt takana ja ihan hyvin on menny. Oon tavannu tosi paljon mukavia ihmisiä, mutta nyt jo koulu alkaa tuntumaan ihan koululta. Ei yhtään huvita nousta klo 5.45 joka aamu ja lähtee kouluun 6.45 ja läksyjen tekeminenkään ei kiinnosta ollenkaan. Oon tottunu siihen, että Suomessa läksyillä ei niin oo väliä ja pärjään koulussa tekemättä niitä, mutta täällä ne pitäis oikeesti tehä, koska ne vaikuttaa arvosanaan ja silleen oppisin varmaan aiheitten sanaston nopeemmin. Yritän jostain saada motivaatiota panostaa kouluun, mutta just nyt ei kyllä kiinnostais.
Koulupäivät on kaikkina muina päivinä klo 7.25-14.30 paitsi torstaina päästään jo yheltä. Koulun jälkeen on sitten kaikki urheilut yms. ja ne kestää yleensä pari tuntia. Mulla ei onneks vielä oo ollu mitään koulun jälkeen, mutta tällä viikolla on clubien ekat tapaamiset ja aion liittyä drama clubiin, joten sen takia mun pitää jäädä koululle joinain päivinä. Mut tällasia on mun maanantait, tiistait ja perjantait:

7:25-8:16 French
8:22-9:15 Pre-Calculus (matikka)
9:21-10:12 Anatomy & Physiology
10:18-11:09 Technical Theater
11:15-12:06 Theater Art
12:06-12:36 C Lunch!!!
12:42-13:33 English
13:39-14:30 Dance/Drill Team

Muut tunnit kestää siis 51 min paitsi toinen tunti on jonkun takii 53 min. En kuitenkaan oo koulussa ikinä kärryillä tuntien alkamis- ja loppumisajoista, koska kello soi joka välissä. Se soi kun tunti alkaa ja loppuu ja se soi myös välitunnin puolessa välissä. Sen lisäks se soi aamulla 7:15 ja kaikkien lounastuntien alussa ja lopussa. Mä en koulussa ikinä katokaan kelloa vaan siirryn luokasta toiseen sillon kun kello soi. Välkät on 6 minuuttia, mikä on aika luksusta täällä päin maailmaa. Ei siihen sen enempää oikeestaan tarviikaan, koska välkällä ei muuta tehä kun kävellään luokasta toiseen. Täällä ei jäädä juttelemaan kavereitten kanssa siihen asti, että tunti alkaa vaan luokkaan mennään heti kun ehtii. Oon myös huomannu, että kukaan ei polta tupakkaa täällä eikä noilla välkillä edes ehtis. Myöskää aikuiset ei kuitenkaan polta, oon nähny korkeintaan 5 ihmistä polttamassa täällä.

Keskiviikkosin ja torstaisin meillä on block day, mikä tarkottaa sitä, että keskiviikkona on vaan 1., 3., 5. ja 7. tunti ja torstaina sitten 2., 4. ja 6. Ke tunnit kestää ihanat 94 min ja to 97 min. Ne tunnit kyllä tuntuukin pitkiltä, mut ehkä ihan hyvä olla myös pitkiä tunteja, että osaan palata takasin Suomen 75 minuuttiin. En ymmärrä mikä logiikka tuntien kestoissa on, ois paljon helpompaa jos ne kestäis kaikki 95 min tai 50 min eikä ois tollasia epämääräsiä aikoja, mutta onneks on kello kertomassa, koska liikutaan paikasta toiseen. Mä vihaan koulubusseja, koska ne lähtee vaan pari minuuttia tuntien loppumisen jälkeen ja niihin saa melkein juosta, ettei myöhästy. Sen lisäks ne on ihan täynnä ja vaikka on ilmastointi, siellä on kuuma. Onneks mun ei tarvii kulkee bussilla kun vaan pari kertaa viikossa.

Tänään on Labor day eli ei oo kouluu. Sen takii me mentiinkin viettää pitkää viikonloppuu toiselle puolelle Texasii, Austiniin. Hostdadin veli asuu siellä ja majotuttiin sen luona. Mulla oli tosi kivaa ja tässä on pari kuvaa sieltä. :)

Lauantaina mentiin lähellä olevalle joelle ja vuokrattiin tubet, joilla sitten kelluttiin jokea pitkin. Aikaa meni muutama tunti ja siellä oli kyllä PALJON ihmisiä meiän lisäks.

Hostsisko Marieke

Hostdadin veljen takapiha. Siellä näky tosi paljon peuroja ja aika aavikoitunutta siellä on. Tuolla tuulee koko ajan ja kovaa ja on TOSI kuuma, joten siellä kasvaa lähinnä matalia puita ja heinää. Maisemat oli kuitenkin tosi nättejä ja tykkäsin olla tuolla! :)

Sunnuntaina mentiin veneilemään ja se oli tosi hauskaa. Siellä näky myös paljon bileveneitä, jotka oli ihan täynnä ihmisiä.

Austin on tosi kukkulaista seutua ja kaikki talot tuolla oli tosi hienoja.

Nyt pitäis jaksaa tehä läksyjä ja herätä aamulla taas kouluun. Mun tekis mieli mennä juoksemaan, mutta viime päivät on ollu tosi kuuma, yli 100F eli yli 38C, eikä tuolla sen takia pysty juoksemaan. Kuudelta illallakin on vielä ainakin 35C ja kaheksalta on jo pimeetä. Aamusin ois vähän viileempi, mut en tykkää juosta aamusin. Kuulemma kuukauden päästä alkaa viilenemään, että sitä odotellessa... Osaisin just nyt arvostaa sitä Suomen ilmastoo, vaikka on tää rusketuskin ihan kiva.

-Sara