26. toukokuuta 2013

Let Me Show You A Few Things

Aika kuluu ihan liian nopeesti! Miten on muka taas menny melkein kaks kuukautta viime postauksesta. No nyt tulee sit tiivistettynä kaikki mitä muistan näistä kahdesta kuukaudesta.

4.-7. huhtikuuta menin Washington D.C.:hen host momin kanssa. Se on ihan uskomaton kaupunki! Sää oli upee, joka päivä paisto aurinko ja lämpötilat oli 20C nurkilla. Lähinnä käveltiin ympäriinsä kattomassa monumentteja ja se on yks kauneimmista kaupungeista mitä oon ikinä nähny. Voisin hyvin muuttaa sinne. Ei siitä oikein oo muuta sanottavaa, oli mahtavat neljä päivää, tässä vähän kuvia.
The US Capitol Building 

Washington Monument
WWII Memorial

WWII Memorial


Lincoln Memorial 
Lincoln Memorial

Kirsikkapuut
Thomas Jefferson Memorial


Thomas Jefferson Memorial

Thomas Jefferson Memorial

Host mom ja Roosevelt memorial

Tuntemattomaan sotilaan hauta, Arlingtonin hautausmaa

JFK's eternal flame, Arlingtonin hautausmaa 

Korean War Veteran Memorial

Red slippers, Ihmemaa Oz
En oikeen muista mitä tein huhtikuussa. Luultavasti ihan vaan tavallista arkea. Käytiin host momin kanssa myös Austinissa pari viikkoa sitten. Mentiin käymään University of Texasissa, koska mä haluaisin palata sinnne takasin collegeen. Siellä on melkein 40 000 oppilasta ja kampus on valtava, mutta se on tosi hyvä koulu ja rakastuin kaikkeen siinä. Siellä on kolme kirjastoa, kuntosaleja, uima-altaita sekä sisällä että ulkona, ruokapaikkoja, tiloja opiskelulle, opetustiloja ja oppilaitten majoitustiloja. Kaikki sisältyy hintaan, suurin osa ruoastakin, mutta hinta onkin sitten kivat $35 000 per vuosi. Kansainvälisenä oppilaana on tosi vaikea saada stipendejä, mutta yritän parhaani ja haen joka ikistä pientäkin stipendiä. Jenkkien college-elämä on jotain ihan erilaista kuin Suomessa yliopistot. College on näitten elämän parhaita kokemuksia ja sen on tarkoitus olla myös hauskaa. Mä todella toivon, että pystyn tulemaan tänne collegeen, se olisi mun unelmien täyttymys.

Viime viikonloppuna oli prom. Vuokrattiin party bus, joka oli lähinnä vaan meiän kyyti ravintolaan, promiin ja pois promista. Oli se ihan cool, vähän ehkä rahan tuhlausta. Tanssiaisosuus promista oli totta puhuen melko tylsä. Musiikki oli ihan kamalaa! Tosi huonoa rap-, country- ja latinomusiikkia eikä yhtään tehny mieli tanssia. En myöskään tykännyt mun ryhmästä kovin paljon, joten päädyin melkeinpä vaihtamaan deittiä. Yks mun kaveri tuli yksin ja aloin juttelemaan sen kanssa ja vietinkin sitten loppuillan lähinnä sen seurassa. Ruokakaan ei ollu kovin kummosta, söin pari palaa sushia mutta siihen se sitten jäikin. Ei ollut $80 arvoista. Project prom on promin jälkeen koulun järjestämä after party. Se alko puolenyön maissa ja päättyi viideltä aamulla. Siellä ruoka oli pikaruokaa ja karkkia yms mikä oli paljon parempaa kun promissa. Ruoan lisäksi siellä pystyi pelaamaan koripalloa, koittamaan sellasia ilmalla täytettyjä pelijuttuja esim. surffausta, pelaamaan tanssivideopelejä, uhkapelaamaan, ottamaan hennatatuoinnin, pelaamaan bingoa, ottamaan kuvia, käymään kummitustalossa, pelaamaan lasersotaa ja katsomaan taikurin esityksiä. Sen lisäksi jokainen sai noin 20 nimilappua, joilla sai osallistua arvontoihin, mm. läppäreitä, telkkareita, lahjakortteja ja pelikonsoleita. En ymmärrä mistä ne sai rahat nohin palkintoihin, koska siellä jaettiin kymmeniä lahjakortteja ja useita telkkareita ja läppäreitä. Ite en voittanu mitään, mun tuurilla en koskaan voita. Käveltiin sen kummitustalon läpi ja odotin koko ajan, että jotain pelottavaa tapahtuisi, mutta ei siellä kauheesti mitään tapahtunu. Me oltiin kuitenkin kaikki ihan kauhuissamme, sellasta itseaiheutettua pelkoa. Se oli tsi hauskaa kyllä. Suurimman osan ajasta pelattiin Blackjackia ja huomasin että oon siinä tosi huono! Ei ollu mun peli ollenkaan, oli sitä kiva pelata mutta hävisin koko ajan. Project promissa oli paljon kivempaa kuin ite promissa, mutta kokonaisuudessaan mun mielipide on, että promia hehkutetaan liikaa. Paljolti sen hauskuuden tekee ne ihmiset joiden kanssa sinne menee, joten koska en tykännyt mun ryhmästä, se ei ollu niin kivaa. Oon kuitenkin iloinen, että löysin mun toiset kaverit ja pystyin viettämään kivan illan niiden kanssa. Mut yllätti se miten väsyneitä kaikki oli viideltä aamulla. En tiiä oonko vaan ite outo, mutta oon tottunut Suomessa tosi usein muuten vaan valvomaan pidempäänkin, joten en ollut ollenkaan väsynyt. En edes saanut heti unta kun pääsin kotiin, yritin ainakin tunnin nukahtaa. Jenkit ei oo tottunut valvomaan.
Julian ja minä


Hostsisko Marieke

Marieke ja minä

Julian, minä, Robert ja Marieke



Meiän Prom-ryhmä
Meiän ryhmän tytöt
Prom-ryhmä

Party bus
Party bus
Tää viikko oli viimenen kokonainen kouluviikko. Se olikin täynnä projekteja ja kokeita ja tuli monta yötä valvottua jotain kouluhommaa väsätessä. Nyt on kuitenki oikeestaan kaikki koulujutut ohi. Huomenna on Memorial Day eli ei koulua. Sitten on tiistaista torstaihin tavallisia koulupäiviä ja perjantaina alkaa loppukokeet. Mun pitää ottaa matikka, enkku ja psykologia. Enää siis kuutena päivänä tuun menemään kouluun. Tosi pelottava ajatus, justhan mä vasta menin sinne ekaa kertaa. En ois ikinä uskonut, että aika tulee menemään näin nopeasti. Alle kuukaus jäljellä, mutta koitan olla ajattelematta sitä. Nautin tästä viimeisestä kuukaudesta niin hyvin kuin osaan. 

Tänään mun hosveli Austin lähti Saksaan kesäksi ja piti sanoa sille hyvästit. Itkuhan siinäkin jo tuli. En tiiä millon tuun näkemään Austinin uudestaan, mutta en ennen lähtöä ainakaan. Tosi haikeet fiilikset jäi, ja pelottaa tosi paljon ajatus koko perheen ja kavereitten ja mun toisen kodin ja elämän hyvästelemisestä. En oo vielä valmis lähtemään ja tekisin mitä vaan, että voisin vielä jädä vähän pidemmäksi aikaa. On ollut upea vuosi. Vaikka tunteet on heitellyt laidasta laitaan, oon itkenyt enemmän kuin koko elämäni aikana ja on ollut tosi rankkaa, en vaihtaisi sekuntiakaan. Tää vuosi on ehdottomasti ollut sen arvoista.

Eilen oli Band banquet eli koulun bändin ja orkesterin tanssiaiset. Oli ihan hauskaa ja tässä loppuun pari kuvaa sieltä.

Collin ja minä

Side, minä ja Collin
Collin, minä, Brittney ja Alex (sorry laatu)

Collin, minä, Brittney, Alex ja bändiohjaajat
Joo tosiaan venäytin oikeen käteni tanssitunnilla. Nyt en voi käyttää oikeeta kättä ollenkaan ja pitää tehä kaikki vasemmalla. Elämä on tosi vaikeeta, mm. eilen Collin ja Brittney joutu pilkkomaan mun kanan koska en pystyny käyttämään kahta kättä. Mut ehkä se tästä paranee.

Ei mulla muuta tällä erää, palailen vielä ennen lähtöä. Nyt valmistautumaan vikaan vapaapäivään ennen vikoja koulupäiviä! :)

-Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti